Pintagravitaatio eli painovoima taivaankappaleen pinnalla, g, on se kiihtyvyys, jonka gravitaatio saa aikaan taivaankappaleen pinnalla. Se voidaan ajatella kiihtyvyydeksi, jonka koekappale saisi hyvin lähellä kohteen pintaa, edellyttäen että koekappaleen massa on paljon pienempi kuin itse taivaankappaleen, niin, ettei se itse aiheuta häiriötä.
Pintagravitaatio mitataan kiihtyvyyden yksiköillä, jollainen SI-järjestelmäsä on metri sekunnin neliötä kohti, m/s2. Usein se kuitenkin ilmaistaan Maan pinnalla vaikuttavan painovoiman kiihtyvyyden, g = 9.80665 m/s2, monikertana.[1] Astrofysiikassa sille käytetään usein logaritmista asteikkoa, jolloin käytetty mittaluku, log g, on cgs-yksiköissä (cm/s2) ilmaistun kiihtyvyyden 10-kantainen eli Briggsin logaritmi.[2] Koska gravitaatio aiheuttaa kaikille kappaleille yhtä suuren kiihtyvyyden ja koska 1 m/s2 = 100 cm/s2, on painovoiman kiihtyvyys Maan pinnalla cgs-yksiköissä 980,665 cm2, jonka 10-kantainen logaritmi log g = 2,992.
Valkoisen kääpiön pintagravitaatio on hyvin suuri, neutronitähden vielä suurempi. Neutronitähden suuren tiheyden vuoksi sen pintagravitaatio voi olla jopa 7·1012 m/s², yli 7·1011 kertaa suurempi kuin Maassa. Yksi seuraus tästä suuresta painovoimasta on sekin, että pakonopeus neutronitähden pinnalta voi olla jopa luokkaa 100 000 km/s, eli noin kolmasosa valon nopeudesta.